Miyavi - Miyavizm - Shugi

kirjoittaja: Oni

Vuonna 2005 ilmestynyt Miyavizm-Shugi on Miyavin ensimmäinen ylikansalliselle levy-yhtiölle julkaisema kokopitkä sooloalbumi täynnä pirteää Rock 'N Roll -henkeä. Olen varma, että juuri tämä julkaisu räjäytti Miyavin laajempaan tajuntaan ympäri maailmaa.

Jo levyn ja sen pakkauksen ulkonäkö ihastuttavat. Kannen harmaasävyisessä kuvassa, jossa vain hiuksille on tyylikkäästi jätetty punavioletti väri, komeilee itse artisti kaikessa viattomassa poikamaisuudessaan. Kansivihkosen sivuja koristavat mm. värikkäät kädenjäljet, yksinkertaiset linnut ja tietenkin Miyavi. Kappaleiden nimet ja sanoitukset on kirjoitettu japanilaisella merkistöllä - jos siellä täällä esiintyvät englanninkieliset lausahdukset jätetään pois laskuista.

Miyavizm -levyltä löytyy runsaasti erityylisiä rock-kappaleita, joita tuntuu kuitenkin yhdistävän muutama keskeinen elementti: vahvat rummut, hienot sähkökitarariffit ja ylimääräiset "wohoo" -tyyliset huudahdukset aina välisoittojen aikaan.
Muuten musiikin tyyli vaihtelee mukavasti raskaammasta rockista pehmeämpiin kappaleisiin. On kuitenkin myönnettävä, että huokaisin helpotuksesta huomatessani, että julkaisussa on vain kaksi hidastempoisempaa kappaletta: Pop 'n Roll Koshien (Baseball) ja Ame ni Utaeba ~Pichi pichi chapu chapu ran ran Blues~. En ole koskaan ollut erityisen ihastunut hidastempoisempiin lauluihin, ja erityisesti jälkimmäisen aikana olen usein nukahtanut kesken kuuntelun. Pop 'n Roll Koshien (Baseball) tosin on sijoitettu älykkäästi Viva Viva Bebop ~Jinsei, nakiwarai~:n jälkeen, ikään kuin tasaamaan sydämenlyöntejä.
Sitä toista ääripäätä kuvaamaan sopii täydellisesti erityisesti Saisaisainara Byebyebye/ featuring: PSY, joka on julkaisun nopeatempoisin kappale. Kappaleen varjopuoleksi ilmenee kuitenkin kappaleen nimikkolauseen liiallinen huutaminen, josta kertosäkeet tuntuvat yksinomaan koostuvan.
Suurin osa nopeatempoisista kappaleista on kuitenkin mukaansatempaavia ja näppärästi sävellettyjä. Osa niistä sisältää jopa hienoista huumoria, kuten Koi wa Push Phonessa kuultava röhkiminen. Suomalaiseen korvaan käy myös viidennen raidan, Aho Matsurin, alku. En tiedä, mitä siinä oikeasti lauletaan, mutta minusta siinä sanotaan "asiaa, asiaa, asiaa". Väärinkuullusta alusta huolimatta se on yksi ehdottomista suosikeistani tältä levyltä, sillä siinä kiteytyy todellinen rock -asenne mahtavine kitaroineen ja tempoa ylläpitävine rumpuineen.

Mielestäni Miyavizm on hienoisista puutteistaan huolimatta varsin toimiva kokonaisuus, joka kestää puhkikulutusta päivästä toiseen. Se on mielenkiintoinen ja yhtenäinen kokonaisuus psykepunkmaisine introineen. Se on kurkistus työhönsä suurella kunnianhimolla suhtautuvan sooloartistin maailmaan. Albumi sopii hyvin myös ensimmäiseksi albumiksi niille, jotka eivät vielä ole Miyavia kuulleet.
Kouluarvosana asteikolla antaisin albumille 9 ½.