Arkistojen kätköistä: Haastattelussa UNISON SQUARE GARDEN

haastattelu - 09.05.2019 11:04

Populääribändi UNISON SQUARE GARDEN kertoi JaME:lle vuonna 2010 näkemyksiään musiikista ja siitä, kuinka musiikkiskene voisi kehittyä.

UNISON SQUARE GARDENin musiikki on muuttunut paljon vuosien myötä. Indierockin, elektroniikan ja popmusiikin yhdistelmästä aloittanut bändi siirtyi sittemmin tarttuvien sävelmien ja tanssittavien rytmien rokkiin. Vuonna 2010 JaME kutsuttiin haastattelemaan bändiä tutustuaksemme jäseniin paremmin.


Voisitteko esitellä itsenne?

Saito: Olen Saito Kousuke, kitaristi ja vokalisti.

Tabuchi: Olen basisti Tabuchi Tomoya.

Suzuki: Olen rumpali Suzuki Takao. Hauska tavata.

Voisitteko aluksi esitellä bändinne lukijoillemme, jotka eivät vielä tunne teitä.

Saito: Me soitamme mitä ajattelemme. Kertomalla itsellemme, että "musiikki on hauskaa" ja "bändi kuulostaa hauskalta ja siistiltä", me koemme ja tunnemme perussyyn miksi soitamme japanilaista musiikkia bändissä. Soitamme mistä pidämme, ja haluamme tehdä musiikkia, jota olemme kuunnelleet ja joka on tehnyt meihin vaikutuksen. Olemme siis bändi soittamassa japanilaista pop rock -musiikkia, jota me olemme kuunnelleet ja alistamme sitä meidän tapaamme.

Onko mielessänne muusikoita, jotka vaikuttivat kuhunkin teistä? Kuuntelitteko enemmän japanilaista kuin länsimaista musiikkia?

Saito: Kyllä, me kaikki kuuntelimme. BRAHMAN (japanilainen vaihtoehtoinen punkrockia esittävä bändi) oli minun vaikutteeni aloittaa bändi.

Tabuchi: Veikkaan, että musiikillinen heräämiseni saattaa olla suosittujen 90-luvun j-pop-laulujen ansiota? Luulen, että ne vaikuttivat tapaani tehdä lauluja. Olin niin vaikuttunut monista laulaja-lauluntekijöistä.

Suzuki: Kuuntelen ulkomaisia bändejä, jotka ovat mielestäni hyviä ja joskus kehoni keinuu luonnollisesti musiikin tahtiin. Mutta pointtini on, että koen suurimman vaikutuksen japanilaisten sanoitusten jäädessä sydämeeni, joten olen aina kuunnellut japaniksi laulavia bändejä, oli se sitten rokkia tai poppia.

Kuinka päätitte nimetä bändinne UNISON SQUARE GARDENiksi? Oliko se sanaleikki New Yorkin Unison Squaresta?

Saito: Nimeni on Saito, ja kun tutkin 'sai'-kanjimerkkiä japani-englanti -sanakirjastani, opin, että se tarkoittaa samanaikaista (engl. 'unison') lauseessa 'laulaa kansallishymni samanaikaisesti'. Niinpä halusin käyttää sitä. (nauraa) Sitten tutkin, mikä sopisi hyvin sen kanssa ja lopulta päädyin tähän nimeen mieluummin kuin olisin leikitellyt New Yorkin Union Squarella. (nauraa)

Ajattelitteko nimeä Saito?

Saito: Se sattuu olemaan niin. (nauraa)

Kuinka tapasitte ja miten bändin muodostamisen idea syntyi?

Saito: Tapasimme lukiossamme, sillä basisti Tabuchi ja minä kävimme samaa lukiota ja yliopistoa. Olimme mukana musiikkiklubitoiminnassa ja halusimme perustaa bändin yhdessä, mutta emme löytäneet rumpalia, koska rumpalit ovat harvassa. (nauraa) Niinpä soitimme rumpalille eli Takaolle (Suzuki), joka oli käynyt samaa alakoulua kuin Tabuchi. Niin me tapasimme ja UNISON SQUARE GARDEN perustettiin sen jälkeen.

Saito, kuulin, että synnyit ulkomailla (New York, USA), mutta tapasitteko Japanissa?

Saito: Tapasimme Tokiossa.

Suzuki: Olimme periaatteessa kotoisin Tokiosta. (nauraa)

Mitä viestiä haluatte lähettää musiikkinne kautta?

Saito: Minusta musiikki ei ole teoria. Japanilainen musiikki on sellaista, joka otetaan käyttöön ulkomailla. Musiikki on jotain, joka ylittää kielet ja asiat kuten ihmisten alkuperän. Mielestäni se on se, mikä imeytyy soluihimme. Me haluamme tehdä sitä mikä on epäloogista, sielua värisyttävää ja vaikuttavaa kuvittelemattomilla tavoilla.

Kuinka JET CO.:n laulunkirjoitusprosessi sujui? Oliko teillä mielessänne tiettyjä teemoja kun sävelsitte sitä?

Tabuchi: Teimme tämän albumin samalla tavalla kuin yleensä; me keräsimme ja seurasimme sitä, minkä kuuntelemastamme musiikista koimme hyväksi. Sanoitusten teema tulee monista vuoden aikana näkemistäni maailman asioista, ja kirjoitin paljon miettimistäni asioista, kuten "Toivon useampien ihmisten sanovan tällaisia asioita", tai "Toivon, että olisi useampia tapoja ilmaista musiikkia". Musiikki tänä päivänä tuntuu sanovan "musiikki on läsnä kaikille ihmisille", mutta mielestäni asia ei ole niin, koska ajattelen, että "musiikki on läsnä jokaiselle ihmiselle". Joten sekä kuuntelijoiden että musiikkia julkaisevien ihmisten suhteen toivon, että ajatukset "Minä soitan musiikkia" tai "Minä kuuntelen musiikkia" heijastuisivat sanoituksissani.

Kun sävellätte kappaleita, kirjoitatteko sanoitukset ensin ja sitten lisäätte musiikin siihen?

Tabuchi: Mieluummin tekisin ensin musiikin. Pidän japanista, mutta ensisijaisesti olen huolissani kertosäkeen melodiasta. Länsimaisen musiikin kanssa on luultavasti samoin, mutta sen kohdalla sanat voi lisätä ensin ja sitten viimeistellä melodian. Minä todella pidän japanin kielestä, joten kun kirjoitan, annan etusijan sille, miltä japanilaiset sanat kuulostavat, mutta tällä kertaa ajattelin, että "haluan tämän olevan jokaiselle henkilölle", joten kun olin säveltämässä, lisäsin kyseisen ajatuksen kertosäkeen melodiaan.

Poppia, rokkia ja elektronista musiikkia sisältävä tuotantonne on musiikillisesti laaja. Johtuuko se siitä, että mieleesi tulee paljon erilaisia melodioita?

Tabuchi: En tajunnut, että soitamme musiikkia niin laajalti. Me vain soitamme sen mukaan mikä mielestämme edustaa hyvää musiikkia, sanoituksia ja melodioita, ja mielestäni bändin jäsenistön muodostama kokonaisuuden ihme aiheuttaa sen.

Päätättekö te kaikki yhdessä sovitusten viimeisistä yksityiskohdista?

Kaikki: Kyllä.

Miksi päätitte albuminne nimeksi tulevan JET CO.?

Tabuchi: Kun tutkin asiaa, ajattelin, että huvipuistoista oli paljon sanoja. (nauraa) Mietin eniten tällä kertaa sitä, onko tasapaino hyvä kun kuuntelemme koko albumin läpi ensimmäisestä viimeiseen lauluun asti, ja minä todella ajattelin, että olisi tosi hyvä jos se lentäisi kuin vuoristorata alusta loppuun. Tärkeämpää oli kuitenkin se, että “nimi on helppo sanoa”. (nauraa) Laitoin sen nimeksi, koska ajattelin, että sanat olisi helppo poimia.

Kansitaide esittää paperista tehtyä huvipuistoa. Selitittekö mielikuvanne taideohjaajalle?

Saito: Emme pyytäneet sitä, sanoimme vain "Albumimme on täynnä hauskuutta, todellista jännittävyyttä sekä onnea, joten teethän siihen sopivan kannen". Sitten suunnittelija sai ideansa ja teki sen.

Musiikkivideonne cody beatsia varten on varsin mielenkiintoinen. Kuinka päädyitte tämän videon ideaan?

Saito: Periaatteessa ohjaaja kuunteli meidän laulumme, me selitimme hänelle mitä ajattelimme ja kysyimme häneltä, oliko hänellä ideoita, mitkä vastaisivat ajatuksiamme.

Oliko kuvaaminen vaikeaa?

Saito: cody beats kuvattiin hissin sisällä yhdessä päivässä, jouluaattona aamuyhdeksästä yökolmeen. (nauraa)

Riippumaton rock-skene jatkaa kasvuaan Japanissa. Mitä mieltä olette todellisesta rock-skenestä täällä?

Tabuchi: Bändejä on paljon. Se on hyvä asia, mutta toisaalta myös huono. On hienoa, että jokaisella bändillä on erottuva maku, mikä on mielestäni ainutlaatuista Japanille nykyään. Toivon, että erilaisten musiikkityylien on mahdollista kehittyä pikemminkin innovatiivisemmissa kuin konservatiivisissa muodoissa. Kun asetamme itsellemme haasteen, jossa emme ole "yksi monista", vaan "jotain jollekin", ja jos koko skene, musiikkiliiketoiminta ja koko kulttuuri jatkaisi silmiensä avaamista, mielestäni voisimme yhdessä saada aikaan vielä mielenkiintoisemman musiikkiskenen.



Mikä on yksi ikimuistoisimmista kokemuksistanne, joita olette kokeneet bändinä kuluneiden kuuden vuoden aikana?

Saito: Highline Recordsin kymmenvuotisjuhlatapahtuma heinäkuussa 2007, jolloin soitimme Zepp Tokyon isolla lavalla, missä aikoinaan maksoimme nähdäksemme keikkoja. Kuuluisat bändit kuten BUMP OF CHICKEN ja POLYSICS esiintyivät myös. Me puhuimme heille asioista ja he vastasivat meille rehelliseen tapaan, meidän kaikkien ollessa samalla tasolla, ja minusta todella tuntui, että seisoimme samalla lavalla kuin he, ja että meidän täytyi seistä siellä. Se oli päivä, jolloin ymmärsin, että kuunteluttamalla ihmisille bändimme musiikkia ja antamalla heille jotain teimme juuri sitä, mitä sellaiset muusikot tekivät. 

Tabuchi: Yhden todella suuren tapahtuman aikana olin toivonut, että soitettava musiikki olisi esitetty tietyssä muodossa, mutta se erosi paljon todellisesta tuntemuksestani. Siitä lähtien aina kun koin sen, olen muistuttanut itseäni, että seison lavalla esiintyjänä, että minulla täytyy olla enemmän haluja. Kerroin itselleni asioita kuten "No, kuinka voin tehdä asioista mielenkiintoisempia? Haluan muuttaa jotain". Kun katsoin musiikkiteollisuutta ja tunsin esiintyjien ja yleisön välisen ilmapiirin musiikkifestivaaleilla, olin järkyttynyt siitä, kuinka paljon musiikkiskene poikkesi ihanteistani. Se sai minut ajattelemaan, että "olisi mukavaa, jos asiat olisivat näin", mistä on tullut isoin motivaationi.

Suzuki: Minä... no, mitähän minun pitäisi valita... Syvimmän vaikutuksen minuun teki ne kaikki pienet asiat, jotka ovat kertyneet ajan myötä ja jotka tekivät meistä sen mitä olemme tänä päivänä. Joka vuosi meillä oli pieniä hetkiä, jolloin keikat menivät todella hyvin, ja niiden kasaantuneiden hetkien tulos on ne live-show’t, joita teemme nyt. Kun muistelen ensimmäistä keikkaamme juuri bändimme perustamisen jälkeen, tunnen eron ja voin sanoa "Ah, olemme kasvaneet niin paljon!"

Onko teillä tarkastelukokouksia jokaisen konserttinne jälkeen?

Suzuki: Emme järjestä kokouksia joka kerta, mutta olen varma, että jokainen meistä pohtii esitystä. Kun emme ole tyytyväisiä, pidämme kokouksen. Olen todella vaikuttunut siitä kuinka usein pidimme niitä.

Yleisönne kasvavat ja paikat, joissa soitatte, ovat aiempaa isompia. Miltä se tuntuu?

Suzuki: Olemme onnellisia, mutta emme vakuuttuneita, sillä "emme ole tarpeeksi", ja jälkimmäinen tunne on vahvempi. No, me olemme kiitollisia.

Millaisia olitte kuusi vuotta sitten?

Saito: Tunnen, ettei minun pitäisi vielä katsoa kuutta vuotta taaksepäin. Minulla on liikaa tehtäviä asioita edessäni, eikä minulla ei ole tilaa katsoa taakse. Ehkä haluaisin katsoa taaksepäin vasta sen jälkeen, kun olen tehnyt sen, mitä olisin tehnyt ja mitä minun pitäisi tehdä, ja esimerkiksi silloin, kun voin sanoa "soitimme oneman-keikan Budokanilla ja onnistuimme loistavasti" tai "pääsimme Oricon-listan kärkeen".

Onko teillä erityisiä tavoitteita, jotka haluaisitte saavuttaa? Haluatteko soittaa Budokanilla?

Saito: Jos sanon enempää, päädyn haluamaan soittamaan isoilla paikoilla kuten areenalla. Mutta haluan kyllä soittaa Budokanilla joku päivä...

Tabuchi: Olen kiitollinen, että keikkapaikkamme ovat kasvaneet isommiksi, mutta se ei ole erityinen tavoite. Tähtään olemaan "jotain jokaiselle". Suuri tavoitteeni on, että monet heistä, jotka kuuntelevat musiikkiamme, sanoisivat kymmenen vuoden päästä, että "oli bändi nimeltä UNISON SQUARE GARDEN, ja he auttoivat minua saamaan hienon nuoruuden". Mielestäni olisi hienoa, jos useammat rokkibändit jakaisivat tavoitteeni olla tärkeä yksilöille ja vaikuttaa ihmisiin, kuin vaan tähdätä esiintymään isommilla lavoilla. Jos se tapahtuisi, rokkibändit tekisivät kiinnostavampia asioita ja koko musiikkiskene muuttuisi. Haluan nähdä sen tapahtuvan.

Suzuki: Bändeillä on kaikilla unelmia siitä, missä he haluavat keikkailla. Myös meillä on sellaisia unelmia, ja päivittäisissä keskusteluissamme kerromme toisillemme uskon kaipuussa, kuinka haluamme soittaa Budokanilla. Mutta emme mieti vain esiintymistä Budokanilla. Sisimmässämme mietimme, että olisi hienoa, jos Budokan olisi tulos niistä kaikista keikoista, joita teemme joka päivä sekä tekemistämme lauluista. Henkilökohtaisesti tavoitteeni on pitää tunne korkealla rumpujen soittamisesta sekä hauskan pitäminen.

Saito, sinulla on kokemusta useissa maissa asumisesta. Onko sillä ollut vaikutuksia elämääsi muusikkona?

Saito: En tiedä siitä. (nauraa) Olen asunut New Yorkissa, Lontoossa, Singaporessa, Hong Kongissa ja Japanissa, mutta en ole koskaan huomannut sitä. Vanhempani ovat japanilaisia, ja olen puhunut japaniksi. Mutta kun puhun ihmisille, ajattelen usein "ah, mikä on luonnollista minulle, ei ole luonnollista heille". (nauraa) Sellaiset asiat ovat saattaneet muuttaa luontoani huomaamattani, mutta rehellisesti puhuen, en tiedä.

Esimerkiksi kun laulat Tabuchin tekemiä sanoituksia, lausutko sanat luonnollisesti? Vai onko sinulla halua vaihtaa ilmaisua?

Saito: Luultavasti kohdat, jotka haluamme ilmaista eroavat hieman, ja laulajana laulan ajatellen kuinka lausua sanat ja kuinka sovittaa ne melodioihin. Joten kun sanoitukset eivät sovi toiveideni mukaisesti, kerron siitä hänelle.

Sanankäyttötapanne on mielenkiintoinen. Emme yleensä näe fraaseja kuten "zongai" ("vastoin odotuksia"). (nauraa)

Kaikki: (nauravat)

Jättäisittekö lopuksi viestin lukijoillemme?

Saito: Haluan nähdä sen hetken, kun musiikki ylittää rajat.

Tabuchi: Musiikki ei tarvitse syitä miksi ja miten, joten haluan teidän kuuntelevan mitä tai ketä tahansa internetissä, ja toivon sellaisia "Kaikki on hyvin kunhan on musiikkia" -tilanteita syntyvän enemmän. Toivon, että sinä, joka luet tätä, löydät meidän musiikkimme lisäksi myös monenlaista muuta musiikkia.

Suzuki: Meidän bändimme vaalii sellaisia melodioita ja kieliääniä, jotka ovat harvinaisia Japanissa, joten luulen, että voitte nauttia äänistä vaikka ette ymmärtäisi niiden merkitystä. Luulen, että voitte kuunnella japanilaista musiikkia kuten me kuuntelemme länsimaista musiikkia, koska musiikin nauttimisen perustapa on samanlainen. Japani on kieli, jossa melodiat on selvästi jaettu fraasien kesken. Haluan teidän nauttivan sellaisista japanilaisille musiikille uniikeista ominaisuuksista.


JaME kiittää UNISON SQUARE GARDENia tämän haastattelun mahdollistamisesta. Kuvat ovat Tokiosta vuodelta 2010.
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus
aiheeseen liittyvä galleria


mainokset
  • SYNC NETWORK JAPAN
  • Chaotic Harmony
  • euroWH