MONO - Nowhere Now Here

arvostelu - 05.02.2019 11:30

Kokoonpanomuutoksen kokenut MONO soi uutuusalbumillaan aiempaa vapautuneemmin.

Kun rumpali Yasunori Takada ilmoitti lähtevänsä MONOsta, fanien pahin pelko oli bändin hajoaminen. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä tänä vuonna 20 vuotta täyttävä yhtye sai kokoonpanoonsa uuden jäsenen, Dahm Majuri Cipollan. Odotukset kokoonpanon levyä kohtaan kasvoivat ensimmäisellä yhteiskeikalla, kun yhtye esitti uransa rumpalille haastavimpia biisejä. Majuri ei tullut leikkimään.

Nowhere Now Here on tiivistetysti likimain täydellinen post-rock-levy. Se yltää yhtyeen tuotannossa jopa lähelle omaa suosikkiani, arvostettua Hymn To The Immortal Windiä. MONO on uudistunut pikkuhiljaa ja parilla viime levyllään yhtye tiputti rakastamansa jousisovituksetkin minimiin. Uusi albumi on parhaimmillaan raskainta MONOa aikoihin.

Lyhyeen introon sulautuva After You Comes The Flood pyyhkii kuulijan yli tulvan lailla. Rumpujen ja terssikitaravallien vyörytys on tukahduttavaa, eikä kappale anna armoa ennen lopetustaan. Seuraavana kuultava Breathe taasen on levyn radikaalein kappale. Angelo Badalamentista muistuttavat syntikkamatot kehystävät kappaletta, jossa basisti Tamaki laulaa ilmavalla äänellään. MONO todella onnistuu yllättämään.

Aloituksesta eteenpäin albumi kulkee MONOlle tutuilla rakenteilla ja keinoilla. Kappaleet ovat erittäin dynaamisia ja orkesterisoittimia käytetään maltillisesti vain mausteina. Esimerkiksi levyn nimikkokappaleen orkesterisovitukset ovat todella tyylitajuisesti sijoitettu ja ne johdattelevat kuulijaa kohti kymmenminuuttisen eepoksen pauhaavaa päätöstä.

Sorrow’ssa yhtye onnistuu luomaan todella liikuttavia ja ajattomia melodioita, jotka tunkeutuvat väkisin kuulijan ihon alle. Kappaleen lopussa syntetisaattorikuviot tuikkivat esiin kaaoksen keskeltä. Uuden rumpalin tähtihetkenä kuullaan kappale Meet Us Where The Night Ends. Sen rumpugroove on eläväisempää kuin muulla levyllä ja onnistuu kuulostamaan todella tuoreelta. On sääli, että Cipolla pysyttelee muun aikaa Takadan luomilla urilla.

Kokonaisuutena Nowhere Now Here on MONOn tyylikkäin albumi aikoihin. Kappaleilla on tilaa hengittää ja niissä soi surun ja menetyksen lisäksi koko elämän kirjo aiempaa vapautuneemmin. Yhtyeen tyyli luonnollisesti jakaa mielipiteitä, sillä MONO ei ole koskaan tyytynyt puolivillaiseen tunneilmaisuun vaan kappaleet liitelevät ääripäästä toiseen. Joitain aiempia levyjä vaivanneen melodramaattisuuden sijaan uusi albumi tuntuu vapautuneemmalta ja hienostuneemmalta. Albumi on epäilemättä vuoden parhaita post-rock-levyjä.


aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus
aiheeseen liittyvät teemat

MONO Ilosaarirockissa



mainokset
  • Chaotic Harmony
  • euroWH
  • SYNC NETWORK JAPAN