Lehdistötilaisuus YOSHIKIn ja Stephen Kijakin kanssa New York Cityssä

haastattelu - 31.10.2016 13:39

YOSHIKI ja Stephen Kijak keskustelivat We Are X:stä lehdistötilaisuudessa New Yorkissa 19. syyskuuta.

New Yorkissa 19. syyskuuta järjestetyn yksityisen We Are X:n näytöksen jälkeen X JAPANin keulahahmo YOSHIKI ja ohjaaja Stephen Kijak pitivät lehdistötilaisuuden Crosby Street -hotellissa keskustellakseen elokuvasta ja YOSHIKIn tulevaisuudensuunnitelmista. Hotellin pienessä elokuvateatterissa lehdistö ja fanit pääsivät keskustelemaan YOSHIKIn ja Stephen Kijakin kanssa.

Suomessa We Are X esitetään musiikkielokuvafestivaali Rokumentin ohjelmistossa Joensuussa 17. marraskuuta.

--

Stephen Kijak: Ennen elokuvan tekemistä en ollut kuullutkaan tästä bändistä. Tuottajani John Battsek soitti minulle ja kysyi, haluaisinko tehdä elokuvan japanilaisesta rock-bändistä. Tein Googlen kuvahaun ja olin myyty. Asut, hiukset, se kaikki oli jotain sellaista, josta halusin päästä osalliseksi. Sitten tapasin hyvin erityisen ihmisen, YOSHIKIn, joka on tänään täällä kanssamme.

(yleisö taputtaa)

Stephen Kijak: Aika aloittaa pieni haastattelumme.

Onko kaikki mennyt nyt käsitelty ja selvää niin, että voit ottaa uuden suunnan? Mitä on mielessäsi?

YOSHIKI: Saimme juuri tämän elokuvan valmiiksi, eikö niin? X JAPAN on palannut yhteen, joten soitamme muutaman konsertin verran – itse asiassa Wembley Arenalla Lontoossa tulevana maaliskuuna.

Stephen Kijak: Albuminne loppuunsaattamisessa on kulunut lähes 20 vuotta.

YOSHIKI: Niin, koska olimme 10 vuotta tauolla, siinä oli kaikenlaista.

Stephen Kijak: Viime hetkellä sävelsit uuden kappaleen lopputekstejä varten, ja siitä tuli niin upea, että halusit sisällyttää sen uudelle albumille. Kappale soi heti lopputekstien alkaessa, se on uskomaton. On tullut viivästyksiä viivästysten jälkeenkin. Albuminne on kuitenkin lähes valmis, eikö olekin?

YOSHIKI: Sanoisin, että albumimme on 90–99% valmis. Mainitsenpa senkin, että esiinnyn Carnegie Hallissa. (yleisö taputtaa) Kiitos. Esiinnyn myös New Yorkissa tulevan tammikuun 12. ja 13. päivinä, molempina iltoina Tokyo Philharmonic Orchestran kanssa.

Stephen Kijak: Siitä on video, näyttäisimmekö sen?

(YOSHIKIn konserttien promovideo pyörii, yleisö taputtaa)

Stephen Kijak: On hienoa, että sisällytit klassiseen show’hunne paljon X JAPANin kappaleita. Se kertoo siitä, että X JAPANin perusti klassisen musiikin ihmelapsi. Suuri osa speed metalin sävellyksistä sisältää klassisen musiikin elementtejä. Kertoisitko hieman mielenkiintoisesta sävellystekniikastanne? Emme käsittele sitä paljoa elokuvassa.

YOSHIKI: Mielestäni jokaisen tulisi tuntea musiikin teoriaa, vaikka fiiliksen mukaan soittamisessa ei olekaan mitään pahaa. Kyse on vähän kuin aakkosten osaamisesta englantia puhuessa. Kun tietää teorian, sitä voi käyttää jazziin, punk-rockiin tai mihin vain. Klassinen musiikki on kaiken perusta, josta ponnistetaan seuraavalle tasolle, kuten Beethoveniksi, Mozartiksi, Chopiniksi, rockin tai metallin tai vastaavan maailmaan. Soitan tulevassa konsertissani myös klassista musiikkia.

Stephen Kijak: Vierailimme studiossanne viime viikolla, ja sanoit kaikille jotain todella kiinnostavaa siitä, miten sävellät. Jos alat suoraan soittaa pianolla, tunnet olevasi jumissa, joten sinun on kirjoitettava ensin nuotit, oli sitten kyse klassisesta musiikista tai tällaisesta. Kirjoitat ennen kaikkea muuta nuotit, eikö niin?

YOSHIKI: Niin, kirjoitan kaikki nuotit nuottiviivastolle. Jopa X JAPANin kappaleiden rumpu- ja kitaraosuudet. Annan nuotit bändin jäsenille, ensin he hämmentyvät, sitten he soittavat omat osuutensa, nuotit annetaan hidelle ja niin edelleen. Kyllä, kirjoitan nuotit ensin. Kun säveltää soittaessa pianoa, soittaminen on rajoittunutta. Jos käyttää pelkästään aivojaan ja sydäntään, voi kirjoittaa millaiset nuotit vain, minkä tahansa melodian. Vasta sen jälkeen mietitään, miten melodia soitetaan.

Stephen Kijak: Sitten keskustelet siitä muiden jäsenien kanssa.

YOSHIKI: Juuri niin. Joskus siinä ei ole mitään tolkkua. Tarvitsisin kaksi bändiä. Kirjoitan ensin nuotit. 99 % ajasta, jonka sävellän, en käytä mitään instrumentteja.

Stephen Kijak: Puhutaanpa Carnegie Hallista. Hetkinen, herralla oli kysymys.

Monet meistä näkivät elokuvan upeasta konsertista pätkiä. Näemmekö koko konsertin julkaisuna, live-DVD:nä? Konsertti oli niin uskomaton kokemus. Aikooko X JAPAN julkaista sen erillisenä julkaisuna?

YOSHIKI: Luulen niin. Aiomme julkaista Madison Square Gardenista livejulkaisun. Tällä hetkellä keskityn kuitenkin käsillä oleviin asioihin…

Stephen Kijak: Tärkeimmät asiat ensin, tämä haastattelu on saatettava koko maailman tietoon. Kyllä, konsertti oli uskomaton. Olen iloinen, että saimme mahdutettua minikonsertin lopputekstien lomaan, ihmiset jäivät katsomaan sitä ja vaikuttivat nauttivan. Show oli upea. Olit siellä. Uskomatonta.

YOSHIKI: Se oli todella hienoa, annoin kaiken Stephenille. Yritän olla paljastamatta liikaa. Olen yleensä kontrollifriikki, kun on kyse sellaisesta taltioinnista. Mutta tämän elokuvan kuvausten aikana annoin kaiken Stephenille. Niin se meni 95 % ajasta.

Stephen Kijak: Niin, et nähnyt sitä ennen kuin vasta Sundance-elokuvafestivaaleilla. Meillä oli hankala aikataulu, mutta pysyit hyvin mukana.

YOSHIKI: Juuri niin. Katsoessani elokuvaa mietin, miten saisin käytettyä Madison Square Garden -show’ta. Madison Square show’sta näytetään vain harjoittelua. Lopputekstit olivat todella hienot, vaikka olinkin alussa hämmentynyt. Se oli upea tapa…

Stephen Kijak: Suosikkikohtani koko elokuvassa. Onko muilla kysymyksiä?

Minulla olisi kysymys kummallekin. Stephen, tuollaisen bändin ja artistin kanssa työskentelyn on täytynyt tehdä tekoprosessista todella pitkän. Miten onnistuit saamaan elokuvasta näin sopivan pituisen? YOSHIKI, onko elokuvassa jotain, mitä et haluaisi siinä olevan?

Stephen Kijak: Vastaan ensin, voit miettiä omaa vastaustasi. Tämä on seitsemäs elokuvani. Jokainen elokuva on prosessi. Työskentelen yhdessä editointitiimin kanssa, tiedän pääpiirteissään, millainen tarinasta tulee. Esivalmisteluja ei juurikaan tehty. Heittäydyimme, tarkkailimme heitä ja heidän harjoitteluaan ja kasasimme elokuvan palasista. Oli hienoa saada aloittaa tyhjästä, koska ennakkoluulot eivät sitoneet meitä. Vaikka elokuvan tarinan kulun tietää etukäteen, heittäytymällä, tarkkailemalla heidän harjoitteluaan ja tutkimalla heidän maailmaansa ilmaantuu uusia mahdollisuuksia, suuntauksia ja ideoita. Elokuvantekijä ja ohjaajakollegani Angela, jonka kanssa kerran tein yhteistyötä ensimmäistä elokuvaani Cinemaniaa varten ja joka hoiti elokuvan editoinnin, sanoi, että elokuvan kuvausmateriaalin paljous on kuin kaataisi merta teekuppiin. Siihen tottuu. Onnistuimme pitämään elokuvan kahden tunnin mittaisena. Ei ollut paljoa poistettavaa. Löysimme haluamamme tyylin melko varhain ja vain teimme loppusilauksia. Onko elokuvassa jotain, mitä et toivoisi siinä olevan, tai jotain, minkä toivoisit olevan siinä?

YOSHIKI: Haluan tehdä jatko-osan… (nauraa) Katsotaan.

Stephen Kijak: (nauraa) Minisarja X JAPANista (nauraa).

Elokuvien ja musiikin ystävänä ja yleisön jäsenenä haluan kiittää tästä elokuvasta. On tärkeää kuulla ja oppia näistä asioista. Olemme osa kokemusta – X-kokemusta. Se todella on mullistava kokemus. Kiitos. Olette tehneet yhdessä hienon elokuvan.

Stephen Kijak: Kiitos paljon. Bändistä näkemäni ensimmäinen kuva vilahtaa myös elokuvassa. Ennen oli tapana mainostaa tarroilla. Rakastan bändin slogania: ”Visuaalisen shokin psykedeelinen väkivaltarikos.” En tiennyt, mitä se tarkoittaa, mutta päätin, että siitä tulisi elokuvan teema. Annoin graafikolleni tietoja. Voitimme itse asiassa Sundance-elokuvafestivaaleilla parhaan nimidesignin palkinnon. Aika uskomatonta.

YOSHIKI: South By -festivaaleilla.

Stephen Kijak: South By. Niin, mitä sanoinkaan? Sundance? Aivan, South By. Olen työskennellyt saman graafikon kanssa neljässä viidessä elokuvassa ja kerroin hänelle yksinkertaisesti vain sen, että hänen tulisi tehdä design psykedeelisestä väkivaltarikoksesta, mitä ikinä se hänelle tarkoittaisikaan. Minusta tuntui, että tämä bändi oli pelkästään visuaalisesti pohjaton inspiraationlähde ja sopiva elokuvaan, mutta myös hyvin tunteikas.

YOSHIKI: Olen iloinen, että sanot noin, koska olen ollut pitkään ystävä agenttini, WME, William Morris Endeavor, Los Angelesissa … musiikillisen johtajan, Marc Geigerin kanssa. Viisi kuusi vuotta sitten hän ehdotti, että tekisin upeasta bändistäni dokumentin. Ajattelin sen olevan liian raskasta. En tarttuisi tilaisuuteen. X JAPAN on jo palannut yhteen. En halua palata ajassa taaksepäin jokaiseen hetkeen, koska se olisi liian tuskallista. Kieltäydyin. Vuotta myöhemmin minua pyydettiin jälleen kertomaan tarinani X JAPANista, se olisi tärkeää. En pystyisi siihen, en mitenkään… Viimeisestä konsertistamme on taltiointi… bändimme hajosi, sitten 10 vuotta myöhemmin palasimme. Itkin katsoessani viimeisen konserttimme taltiointia. Miten edes voisin tehdä dokumenttielokuvan? Lopulta WME:n Marc vakuutti minut. Sanoin, etten pystyisi siihen yksin, mutta jos löytyisi hyvä tuottaja, ohjaaja… Silloin agenttini löysi John Battsekin, joka löysi sinut (Stephen Kijak)… Olen todella iloinen, että mielestäsi oli tärkeää kertoa tämä tarina, sillä en ollut täysin varma, milloin tämä elokuva tehtäisiin, olisiko tämä oikein vai ei, sillä elokuvan katsominen tekee yhä hyvin, hyvin kipeää.

Stephen Kijak: Saattaa kuulostaa kliseiseltä, että X JAPAN saa ihmeitä aikaan ja fanikunta on todella omistautunutta. Mutta he todella ovat. Eräästä naisfanista on materiaalia. Hän taisi olla Puerto Ricosta. Hän tuli poikaystävänsä kanssa katsomaan Madison Square Gardenin konserttia ja väitti musiikkinne auttaneen häntä selättämään syövän kahdesti. Laatu oli kaamea, taltiointi oli huonolaatuinen, emmekä voineet käyttää sitä. Mutta juuri tuollaista tarkoitan, vaikutuksen todella tuntee. En tuntenut bändiä, mutta jokin kertoi minulle, että bändin tarina on kerrottava. Se on tarina rock-bändistä, mutta samalla siinä on suurta muutosvoimaa, ihmiset samaistuivat vahvasti joihinkin bändin teemoihin ja viesteihin. Bändin kanssa oli erittäin hauskaa työskennellä. Dokumentissa on paljon upeaa visuaalista tarinankerrontaa, joka sopii ja on ristiriidassa päätarinan kanssa. Elokuva on matka…

Tämä kysymys on YOSHIKIlle. Kun menetit hiden ja Toshi lähti bändistä, miten selvisit siitä? Kuinka pysyit positiivisena läpi sen ajan?

YOSHIKI: Hyvä kysymys. En tiedä, olinko positiivinen. Yritin pysyä positiivisena, mutta olin välillä täynnä itseluottamusta ja välillä epävarma. Yritän aina olla 50,001 % positiivinen ja 49,009 % epävarma. Niin kauan kuin olen tuolla lailla paremmalla puolella, se riittää, pysyn positiivisena. Siihen aikaan olin rajalla, reunalla, saattaisin päätyä kummalle puolelle vain. Jos päätyisin epävarman puolelle, en tiennyt, olisinko edes elossa. Isäni kuoli ollessani 10-vuotias, joten löysin itseni aina pohtimasta syytä olemassaoloomme. Kun sitten menetin hiden ja Toshi aivopestiin, mietin, mitä meidän ja minun itseni tulisi tehdä. Olin silloin ja olen edelleen tuollainen, mutta yritän pysyä positiivisena. Tämä elokuva sai minut positiivisen puolelle.

Stephen Kijak: Niin! Onnistuimme!

JaME kiittää YOSHIKIa, Stephen Kijakia ja RESONANCE Mediaa lehdistötilaisuuteen osallistumisen mahdollisuudesta.


We Are X -elokuvan traileri

aiheeseen liittyvät artistit
aiheeseen liittyvät konsertit ja tapahtumat
YOSHIKI 12/01

YOSHIKI  
New York - United States of America
Carnegie Hall
YOSHIKI 13/01

YOSHIKI  
New York - United States of America
Carnegie Hall
kommentit
blog comments powered by Disqus
aiheeseen liittyvät teemat

X JAPAN -dokumenttielokuva We Are X



mainokset